Opiskelu!

Tein melkein kaksi vuotta sitten rajuhkon päätöksen ja päätin toteuttaa yhden unelmani.
Unelmani, jonka olin aikoinaan haudannut monista eri syistä.
Päätin hakea opiskelemaan teologiaa.

Haaveeni nousi jotenkin melko voimakkaasti uudelleen pintaan kesällä 2011, kun matkustin kaverini kanssa Saariselältä kohti Poria.
Aloitimme yhdessä avoimessa yliopistossa teologian perusopinnot ja alkuvuodesta 2012 päätin, että jonain päivänä minusta tulee pappi.
Ei sittenkään se opettaja, johon olin siihen asti tähdännyt mutta joka oli kuitenkin aina tuntunut myös kompromissilta.

Ajatus aloittaa "alusta" tuntui hurjalta ja aika villiltäkin, jopa tyhmältä.
Musta ei ollut toteuttamaan tätä unelmaa lukion jälkeen, niin miten musta olisi siihen nyt, kahden lapsen äitinä, joka ei halua muuttaa Helsinkiin, mutta Joensuu ei ollut edes vaihtoehto.
Päätin katsoa, mitä tästä tulisi.
Ne pari harvaa ystävää, joille asiasta kerroin tukivat mua asiassa täysillä.
Edes vanhemmilleni en nimittäin kertonut mitään hakuprosessistani ennen kuin hyväksymiskirje tipahti postilaatikosta.

Pääsin vasta tänään tämän vuoden ekalle luennolle - kiitos lasten sairastelun ja totesin taas, kuinka nautin tästä.
Kuinka nautin siitä, että pääsen haastamaan ja pohtimaan asioita.
Kysymään ja kyseenalaistamaan ja ymmärtämään sen, että minun ymmärrykseni ei riitä kaikkeen.

Tätä haluan opiskella (vaikkakin moni muu tie olisi ehkä ollut helpompi) ja se on kuulkaas aika hieno tunne - se on vähintään yhden onnenpisaran arvoinen juttu!