Jos äidit on mielettömiä, niin isoäidit on enkeleitä!

Mummun pulla

Tämän päivän onnenpisara oli helppo valita!

Se oli ehdottomasti puhelu Mummun kanssa.

Olen ollut ja olen hurjan onnekas saadessani itselleni erityisen ihanat neljä isovanhempaa.
- Jotka vielä olen saanut pitää elämässäni pitkään, ensimmäisen isovanhempani menetin vasta pari vuotta sitten.

Isovanhempani ovat olleet ja ovat minulle tosi läheisiä ja tärkeitä.
Pappat ovat leikkineet kanssani ja paaponeet mua liikaakin ja mummujen kanssa on ollut syvällisiä keskusteluja, hyvää ruokaa ja leivonnaisia.

Muutettuani Porista pois olen kaivannut monia asioita siellä, mutta ehkä kaikista eniten olen kaivannut juuri mummulaani. Ja vaikka käynkin siellä niin usein, kuin mahdollista, niin silti sinne on ikävä.
Mummulaan kun voi mennä aina,  koska vaan, mihin kellon aikaan tahansa, siellä on aina teetä, pullaa ja jauhelihapullia. Niin ja sympatiaa.

Lapsena mummulaan oli kiva jäädä yökylään, siellä sai valvoa mummun kanssa myöhään ja pappa keitti aamuisin maailman parasta puuroa.
Teininä taisin kertoa mummulle asioita enemmän, kuin parhaille kaverille.
Ja aikuistuttuani olen tajunnut, ettei sille mummulle ees tarvi kertoa, se tietää muutenkin -näkee viimeistään silmistäni, jollei ole jo nähnyt enneuniaan.

Lasten ollessa tosi pieniä mummula oli myös paikka, johon saattoi mennä, kun oli valvonut yötolkulla, sielllä Pappa leikitti vanhempaa ja mummu viihdytti pienempää, jotta sain nukuttua, vaikka vain vartin. Siellä oli aina syötävää ja lapsia (ja mua) hemmoteltiin koko siellä olo aika.

Tänään juteltiin ikävistäkin asioista, mutta silti. Mummu valoi muhun uskoa ja iloa, sai mut hymyilemään.

Jos sanotaan, että äidit on kovia tyyppejä, niin mun mummu on rautamuori!