Elämä on hyvä.

52. Onnenpisara: Iltapäivämehut metsässä

En tiedä kovin montaa rentouttavampaa asiaa, kuin luonnossa liikkuminen, kiireettömyys ja hyvä seura.
Ihan pienikin hetki luonnon rauhassa tekee ihmeitä. Se hiljaisuus ja puhuttelevuus on uskomatonta.

53. Onnenpisara: Erilaisuus

Yksi ehdottomasti parhaita asioita eräässä harrastuksessani on se, että suureen joukkoon mahtuu erilaisia ihmisiä, erilaisin mielipitein, erilaisin taustoin ja erilaisin näkemyksin. Siinä oppii itse hurjasti, kunhan malttaa kuunnella ja pysähtyä olemaan läsnä.

54. Onnenpisara: Lasten riemu

Jos jotain haluaisin säilyttää jokaisessa ihmisessä läpi elämän olisi se lasten kyky iloita oppimastaan ja uskoa itseensä.
Mun 3- ja 5-vuotiaat selittivät innoissaan kilpaa nuoremman luistelemaan opettelun vaiheista.
Kuvaus oli niin aito, innostunut, tunteikas ja vauhdikas, että tuntui liki, kuin olisin itse ollut kokemassa sen kaiken.

55. Onnenpisara: Ajankulku

Tiedättehän.
Sellainen päivä, joka on vaikea syystä tai toisesta. Päivä, jota pelkäät jo ennakkoon. Päivä, jonka pelkäät olevan raskas. Ja sitten ymmärrät, että se tuntui vähemmän pahalta, kuin vuotta aiemmin.
Ajankulun armo on ihmeellinen asia.

56. Onnenpisara: Maksamakkaraleipä

Minä ja lapset, porkkanasämpylät ja maksamakkara. Tuli lapsuus ja mummula mieleen. Laitoin muusin joukkoon maksamakkaraa.
Ei tätä ehkä tarvitse selittää enempää.

57. Onnenpisara: Askel kohti uutta ja tuntematonta

Se tunne, kun uskaltaa toimia niin kuin tuntuu hyvältä, ei niin kuin on järkevää, ei niin kuin kannattaisi toimia. Vaan se, kun tekee asioita päästääkseen sinne, minne haluaa.
On onnea saada tehdä niin. On onnea voida tehdä niin.

58. Onnenpisara: Onnellinen hymy

Vähintään yhtä paljon iloa tuottaa se, kun itselle rakas ihminen hymyilee onnesta, kuin se, että hymyilisi itse.

59. Onnenpisara: "Äiti mää rakastan sua"

Joka päivä tämän kuulee, mutta liian usein miettii, kuinka onnekas onkaan, kun saa olla äiti.

Yli kaksi tusinaa onnenpisaraa

Tiedän, tiedän.
En ole raportoinut tänne onnenpisaroita -mutta niitä on ollut monia!
Ja olen kirjannut niitä ylös.

Nyt pikakiriminen ja homma taas haltuun. Hope so!

25. Onnenpisara: Tunteet.

Mielestäni olen hurjan onnekas saadessani tuntea. Joskus liikaakin. Mutta juuri se, rajusti tunteella elämäninen on myös juuri se, mistä nautin, mikä tekee minut eläväksi.

26. Onnenpisara: Iltapala ystävän kanssa

Tässä maailmassa moni asia voi horjua ja tuhoutua, mutta ystävä. Sellainen tosi ystävä on kyllä vierellä aina. Jakamassa iloja ja suruja. Niin ja epäterveellistä iltapalaa <3


27. Onnenpisara: Tuntea olevansa rakastettu

Tulin illalla liian myöhään ja liian väsyneenä kotiin Helsingistä ja kotona odotti kynttilät, lämpimät voileivät ja rakkaiden halaukset. Olen siunattu. Todella.

28. Onnenpisara: Iltapuuhat

Meillä on kotona tapana lukea iltasatu ja iltarukous iltaisin.
Aika ajoin lauletaan myös iltalauluja.
Tuona iltana miltei pissasin housuuni, kun  Iltalaulua pyydettäessä lauloin about kaikki tietämäni lasten laulut (ja niitä on melko paljon), moooonta laululeikki. Robinia, Anna Puuta, jne, jne. Ei kelvannut.
Arvatkaa, mikä toimi?
Apulannan "Anna mulle piiskaa".

Jep, juuri niin.

Esikoiseni tosin kysyi, mitä se tarkoittaa.
Ehdotin, että palaisimme asiaan myöhemmin ja rukoilin, että hän unohtaa kysymyksensä, sillä lisäkysyysten suma pelotti jo siinä kohtaa.

29. Onnenpisara: Partio

Olen sanonut tän ennenkin. Mutta ku se vaan on niin. Partio <3
Mahtava päivä, mahtava ilta ja mahtavia tyyppejä!


30. Onnenpisara: Siskonpeti

Ihan mahtisarja. Kerrankin suomalaista hyvää huumoria.
Torstai-iltojeni piristys!


31. Onnenpisara: Kehittäminen

Se, että mikään ei ole koskaan täysin täydellistä on must ahurjan kutkuttavaa. Aina voi parantaa ja kehittää. Tuona iltana sitä tehtiin hyvin partiotyyppien kanssa!


32. Onnenpisara: Kummityttö

Olen saanut elämääni omien lasteni lisäksi ihania kummilapsia sisaruksineen.
32. onnenpisarani liittyy kummityttöni syntymäpäivien viettoon, hänen kasvuunsa, kauneuteensa, ihanuuteensa. Hän on mahtava!


33. Onnenpisara: Juoruilu ystävän kanssa

Oon sitä mieltä, että tyttöjen kesken tapahtuva positiivinen ja hyvä henkinen juoruilu on oikeasti ihan tosi tärkeää ja hauskaa. Se saa hymyn huulille, hämmennyksen naurun huulille ja pidentää ikää vuosilla.

34. Onnenpisara: Tehokas opiskelupäivä

Aamusta liki yöhön asti opiskelua. Aikaansaannoksia ja edistymistä. Parasta.

35. Onnenpisara: Kissani

Ikäloppu vanha herra persialaiskissa, joka alkoi huutaa välittömästi, kun laskn tenttikirjan käsistäni ja yritin poistua hänen läheltää.
Pahempi orjanpiisuri, kuin kukaan tässä maassa.

36. Onnenpisara: Ystävällinen bussikuski

Minä ja uuden kotikaupunkini joukkoliikenne emme ihan vielä ole ihan sinut keskenämme.
Mutta mitä ihanin ja ystävällisin bussikuski -jolle jo melkein kiukuttelin, neuvoi ja opasti minua niin, etten myöhästynyt tapaamisestani.

37. Onnenpisara: Uuden oppiminen

Toimin ensimmäistä vuotta toiminnantarkastajana yhdistyksessä.
Hurjan opettavaista ja mielenkiintoista touhua ihmiselle, joka on kuvitellut tetävänsä järjestötoiminnasta kaiken. Taas opin uutta. Paljon.

38. Onnenpisara: Iltatee. Porissa!

Viikonloppu ja Pori. Tätä yhdistelmää ei paranna, kuin Perjantai-ilta. Pori ja iltatee mummulassa <3


39. Onnenpisaroita: Nuoret

Vaikken itsekään ole mikään ikäloppu on minusta aina upeaa nähdä, kuinka itseäni paljonkin nuoremmat tyypit kantavat vastuunsa ja kehittävät itseään. Tekevät uskomattoman upeita juttuja, joihin heidän ei edes uskota pystyvän ja todistavat kaikille, että heistä tulee vielä jotain suurta.

40. Onnenpisara: Ruoka!

Tämä ei ehkä kaipaa avaamista enempää.
Hyvä ruoka vaan on niin VAU!

41. Onnenpisara: Antikvariaatti

Helsingissä on maailman paras antikvariaatti Hiltunen, jossa on mielettömän upeita kirjoja mielettömän halvalla. Ostin taas kassillisen kirjoja, ainakin 8 kirja aja hintaa kirjoilla (joista yksi oli täysin uusi) oli 10€:a.

42. Onnenpisara: Kirjasto

Kirjasto on kyllä oikeasti ihan uskomattoman upea juttu.
Sitä vaan ei osaa edes arvostaa tarpeeksi. Kuinka upeita kirjoja siellä on ja miten ihanaa siellä onkaan lukea tenttiin.

43. Onnenpisara: Aikaansaaminen

Asioita on helppo aloittaa, mutta niiden loppuun saattaminen on selvästi vaikeampaa.
Toisaalta sitten kun on hyviä tyyppejä, joiden kanssa saattaa asiat loppuun, ja jotka myös haluavat saada asiat valmiiksi on se aika huisia!

44. Onnenpisara: Unelmointi

Tajusin tuona päivänä, että on paljon unelmia, jotka eivät ole toteutuneet, mutta vielä enemmän niitä, jotka toteutuivat, koska uskalsin unelmoda.
Unelmointi <3

45. Onnenpisara: Ystävänpäivä

Ihanat viestit, lahjat, kortit ja yllätykset.
Ihminen todella tarvitsee niitä ystäviä. Sanoinhan sen varmasti jo aiemminkin.


46. Onnenpisara: Käsi josta pitää kiinni

Päivään mahtui paljon ilon hetkiä, lasten serkun synttärit, serkusten naurua, ihania tarkoiluja, ihmisten tapaamista pitkästä aikaa, hiukan shoppailua ja muuta mukavaa.
Samalla paljon haikeutta ja uuden tilanteen kohtaamista.
Sitä helpotti paljon se, että oli käsi, joka piti kiinni, kun jännitti.
Jännityskin osoittautui turhaksi. Onneksi.

47. Onnenpisara: Laskiaispullat ja skumppa

Maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.
















48. Onnenpisara: Kiitollisuus

Sain apua ja neuvoja henkilöltä, jota suuresti arvostan ja ihailen.
Minusta on todella lohdullista tietää, että yksin ei tarvitse pärjätä, kaikkea ei tarvitse osata, riittää, että osaa ja uskaltaa myöntää omat rajansa ja ottaa apua vastaan.

49. Onnenpisara: Ideointi ja luovuus

Kun on monta luovaa ihmistä samasa paikassa ja vain taivas rajana ei voi tulla, kuin hyvä.
Oikeasti. Luovuus on yksi niistä asioista, joita maailmassa toivoisin olevan enemmän.


50. Onnenpisara: Rukous

En taida osata tätä avata enempää. Joskus se vain merkitsee enemmän. Tuntuu todemmalta. Ja nyt se tuntui.
Musta on ihanaa hiljentyä, hetki vain keskittyä yhteen asiaan. Vain yhteen kerrallaan. Hetkeksi.

51. Onnenpisara: Jännitys

Tiedättehän sen tunteen, kun jännittää, positiivisesti.
Kun miettii ja odottaa, että voi kumpa joku asia toteutuisi.
Samalla pelkää pettymystä, jos ei.
Ja sitten kun se asia onnistuu, niin tuntuu hurjan hyvältä.
Hetken ehä jopa vähän tyhjältä ennen kuin jännityksen uskaltaa antaa muuttua iloksi.

Täällä on hyvä. Juuri nyt. Juuri minun. Ja se on hyvä.

22. Onnenpisara - Huolenpito

Viisi vuotias esikoiseni  on varsin sydämellinen ja toisista välittävä tapaus -kerrassaan ihana pieni mies.

Keskiviikkona minulle iski mikreeni, laitoin lapsille lastenohjelman pyörimään pystyäkseni lepäämään hetken. Käänsin makkarin sälekaihtimet kiinni ja hautauduin peiton alle.
Yhtäkkiä esikoiseni tuli, alkoi vetämään verhoja vielä ikkunan eteen ja sen jälkeen silitteli päätäni.

Voisiko toinen enää ihanmpi olla? -Tuskin. Mun oma aarre <3

23. Onnenpisara - Tuttu, turvallinen, rakas

Kaiken voisi kiteyttää kaupunkiin Pori.
Siihen kuuluu niin paljon, rakkaita ihmisiä, tuttuja paikkoja täynnä ihania muistoja.
Mummula(t), ystäviä, sukulaisia, perhettä, oma lippukunta.

Nytkin pääsin 1) nauttimaan partion tekemisestä hyvien tyyppien kanssa, 2) kaakaolle rakkaan ystävän kanssa, 3) kahville veljen kanssa, 4) yöksi mummulaan ja 5) Isäkin tuli nähtyä <3





24. Onnenpisara - Tunne, että koti on koti

Kuten edeltä saattaa olettaa, syksyinen muutto pois Porista ei ollut mulle mitenkään yksinkertainen juttu (toki sieltä oon ennenkin ollut poissa, mutta kodilta se on aina tuntunut).

Nyt tuntui kuitenkin hurjan hyvältä huomata bussissa matkalla Turkuun, että ajattelin olevani tulossa kotiin, että oli kiva käydä Porissa. Siis käydä. Siis tulla kotiin. Vau.
Täällä on hyvä. Juuri nyt. Juuri minun. Ja se on hyvä.

Historiamme kertoo meistä paljon, mutta tulevaisuutemme vielä enemmän.

Joskus kauan sitten aikana, jolloin en ollut ihan niin kalenteri riippuvainen, kuin nykyään kirjoittelin runoja  asioista joita halusin jotenkin tallettaa.

Tänään jo hetken harkitsin, josko eräästä ystävältä saadusta vihkosta tulisi uusi runovihkoni.
Toistaiseksi se jäi ajatuksen tasolle, mutta kurkkasin silti muutamaan vanhaan vihkooni.
Hymyilin, nauroin ja itkin.
Oli kuin kaikki ne tekstit olisivat vyöryneet ylitseni.
Tiesin jokaisen runon kohdalla, mihin asiaan, tilanteeseen ja muistoon ne liittyivät.

Runovihkoni vuodelta 2002

Lopuksi hymyilin ja totesin, että ne muistot ovat osa minua. Ne ovat sisältäneet paljon hyviä hetkiä.
Ne  liittyvät erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin.
Ne saavat minut edelleen tuntemaan.
Ne ovat tehneet minusta minut.

Ja juuri ne, minun omat kokemukseni ja niistä syntyneet muistoni ovat tuoneet minut tähän hetkeen -hetkeen jossa olen onnellinen, hetkeen jossa minun on hyvä.
Ja hetkeen, josta jää paljon ihanaa kirjoitettavaa muistoihini.

Ja mikä parasta. Voin itse vaikuttaa siihen, millaisia muistoja tulevaisuudesta tulen kirjoittamaan.

Opiskelu!

Tein melkein kaksi vuotta sitten rajuhkon päätöksen ja päätin toteuttaa yhden unelmani.
Unelmani, jonka olin aikoinaan haudannut monista eri syistä.
Päätin hakea opiskelemaan teologiaa.

Haaveeni nousi jotenkin melko voimakkaasti uudelleen pintaan kesällä 2011, kun matkustin kaverini kanssa Saariselältä kohti Poria.
Aloitimme yhdessä avoimessa yliopistossa teologian perusopinnot ja alkuvuodesta 2012 päätin, että jonain päivänä minusta tulee pappi.
Ei sittenkään se opettaja, johon olin siihen asti tähdännyt mutta joka oli kuitenkin aina tuntunut myös kompromissilta.

Ajatus aloittaa "alusta" tuntui hurjalta ja aika villiltäkin, jopa tyhmältä.
Musta ei ollut toteuttamaan tätä unelmaa lukion jälkeen, niin miten musta olisi siihen nyt, kahden lapsen äitinä, joka ei halua muuttaa Helsinkiin, mutta Joensuu ei ollut edes vaihtoehto.
Päätin katsoa, mitä tästä tulisi.
Ne pari harvaa ystävää, joille asiasta kerroin tukivat mua asiassa täysillä.
Edes vanhemmilleni en nimittäin kertonut mitään hakuprosessistani ennen kuin hyväksymiskirje tipahti postilaatikosta.

Pääsin vasta tänään tämän vuoden ekalle luennolle - kiitos lasten sairastelun ja totesin taas, kuinka nautin tästä.
Kuinka nautin siitä, että pääsen haastamaan ja pohtimaan asioita.
Kysymään ja kyseenalaistamaan ja ymmärtämään sen, että minun ymmärrykseni ei riitä kaikkeen.

Tätä haluan opiskella (vaikkakin moni muu tie olisi ehkä ollut helpompi) ja se on kuulkaas aika hieno tunne - se on vähintään yhden onnenpisaran arvoinen juttu!

Onnen pisara numero 19 - Onnistuminen innostamisessa

Tämä pisara tulee nyt myöhässä, sillä nukahdn eilen ennen kuin ehdin kirjoitella tätä.

Olen ollut partiossa seitsemän vuotiaasta ja mulla on aikoinani ollut ihan parhaat laumanjohtajat.
Suuresti heidän ansiotaan on, että partiossa vieläkin olen.
Entisistä laumanjohtajistani toinen oli saanut kimmokkeen blogistani ja ryhtyi kirjoittamaan omia onnen hetkiään ylös.

Esan blogi löytyy täältä: http://minunonnellinenhetki.blogspot.fi/

Jotenkin tuntui hyvältä, sain sen, mitä tavoittelin. Joku muukin päätti alkaa tallettaa omia onnenpisaroitaan.
Ihan parasta! 

Jos äidit on mielettömiä, niin isoäidit on enkeleitä!

Mummun pulla

Tämän päivän onnenpisara oli helppo valita!

Se oli ehdottomasti puhelu Mummun kanssa.

Olen ollut ja olen hurjan onnekas saadessani itselleni erityisen ihanat neljä isovanhempaa.
- Jotka vielä olen saanut pitää elämässäni pitkään, ensimmäisen isovanhempani menetin vasta pari vuotta sitten.

Isovanhempani ovat olleet ja ovat minulle tosi läheisiä ja tärkeitä.
Pappat ovat leikkineet kanssani ja paaponeet mua liikaakin ja mummujen kanssa on ollut syvällisiä keskusteluja, hyvää ruokaa ja leivonnaisia.

Muutettuani Porista pois olen kaivannut monia asioita siellä, mutta ehkä kaikista eniten olen kaivannut juuri mummulaani. Ja vaikka käynkin siellä niin usein, kuin mahdollista, niin silti sinne on ikävä.
Mummulaan kun voi mennä aina,  koska vaan, mihin kellon aikaan tahansa, siellä on aina teetä, pullaa ja jauhelihapullia. Niin ja sympatiaa.

Lapsena mummulaan oli kiva jäädä yökylään, siellä sai valvoa mummun kanssa myöhään ja pappa keitti aamuisin maailman parasta puuroa.
Teininä taisin kertoa mummulle asioita enemmän, kuin parhaille kaverille.
Ja aikuistuttuani olen tajunnut, ettei sille mummulle ees tarvi kertoa, se tietää muutenkin -näkee viimeistään silmistäni, jollei ole jo nähnyt enneuniaan.

Lasten ollessa tosi pieniä mummula oli myös paikka, johon saattoi mennä, kun oli valvonut yötolkulla, sielllä Pappa leikitti vanhempaa ja mummu viihdytti pienempää, jotta sain nukuttua, vaikka vain vartin. Siellä oli aina syötävää ja lapsia (ja mua) hemmoteltiin koko siellä olo aika.

Tänään juteltiin ikävistäkin asioista, mutta silti. Mummu valoi muhun uskoa ja iloa, sai mut hymyilemään.

Jos sanotaan, että äidit on kovia tyyppejä, niin mun mummu on rautamuori!

Aitoa ja välitöntä iloa tarvittaisiin maailmaan lisää. Ottakaamme oppia lapsista!

En olisi uskonut, kuinka paljon arjessa oikeasti on niitä pieniä ja suuria onnen hetkiä, en ennen kuin tässä kohtaa, kun illalla pitäisi päättää, mistä hetkestä kertoa.

Jos samaan päivään mahtuu ystäviä, rakkaita, hupia, onnistumista ja yllätyksiä ja avunsaamista, niin kertokaa nyt, miten ihmeessä valita niistä vain yhden?

– No mutta pidän kiinni (vielä) siitä, että raportoin yhden per päivä.

Tänään onnenhetkistä nostan esiin sen, kuinka aidon iloisia ja onnellisia lapseni olivat tajutessaan, että veimme heidät yllätykseksi katsomaan jääkiekkopeliä.

Vaikka porukka jakautui kahtia siitä, ketkä kannattavat mitäkin joukkuetta, pillimehut olivat jossain kohtaa tärkeämpiä, kuin itse peli ja kiukutti lähteä pois ilman, että näki "jääkiekkopoikia" läheltä, niin ilta oli mahtava.

Lasten aitoa iloa ja yllättyneisyyttä ei korvaa monikaan asia.

Uskaltaisivatpa aikuiset innostua yhtälailla! Kuinka paljon iloja jätetäänkään näyttämättä, kuinka paljon hyvää kertomatta?

Kunpa sitä pystyisi pitämään mielessään, että toisen yllättäminen arjessa on oikeasti aika pienestä kiinni. Mutta se ilo, jota yllätys voi tuottaa yllätetylle kannattelee joskus todella pitkälle.

Vaikka täysin väännöttömään nukkumaan menoon tai kuiskauksiin, kuinka äiti on maailman paras ja kuinka Taivaan Isä on kiva, kun on antanut äidiksi juuri minut. Voiko kauniimmin kukaan sanoa?

Tunnen itseni todella onnelliseksi, etuoikeutetuksi ja siunatuksi.

Kuusitoista ensimmäistä onnen pisaraa - pisaraa, joista kasvaa minun onnen mereni vuoden aikana.

Päätin uuden vuoden aattona, että vuonna 2014 pohdin joka päivä yhden asian, joka teki minut onnelliseksi, sai minut hymyilemään tai kokemaan onnistumisen tunteita.
Tänään päätin kirjata niitä asioita ylös, jotta ne jäävät talteen.
Ja koska uskon, että onnellisuus on pieniä asioita, silmien avaamista ja näkemistä, katsomista ja kuulemista ajattelin jakaa kaikkien kiinnostuneiden kanssa omat pienet onnenpisarani, pisarat joista kasvaa minun onnellisuuteni mereni 2014.
Toivottavasti nämä pisarat kannustavat edes jotakuta näkemään omia onnen hetkiään - ja ymmärtämään niiden arvon.

Tässä siis minun kuusitoista ensimmäistä onnenpisaraa - pisaraa, joista muotoutuu se minun onnen mereni tältä vuodelta.

1. Tammikuuta 
Rakas ystävä tyttärineen tuli kylään.
2x 3-vuotias, 5-vuotias ja 6-vuotias laulamassa singstaria ja nauramassa iloisesti <3

2. Tammikuuta
Thai-ravintolan tsekkaus kahden rakkaan ystävän kanssa.
Oli aika vau -kokemus!



3. Tammikuuta
Piknik- risteily lasten ehdoilla ystävän, hänen lastensa ja omieni kanssa.
Sitä ilon, naurun ja riemun määrää ei voi kuvata.
"Äiti onks se sit ihan vauvalaiva, jos se on vasta yks vuotta?"














4. Tammikuuta
Lautapelejä kavereiden kanssa loistavan lenkin ja ihanan ruuan jälkeen. (Niputin ne aika hyvin, eiks vaan...)







5. Tammikuuta
Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekon mm-finaalin katsominen hyvässä seurassa.















6. Tammikuuta
Piiiiiitkän nukkuminen. On aika taivaallista toisinaan.

7. Tammikuuta
Arki. Pitkän lomailun jälkeen arkikin tuntuu hyvältä, kun sitä keventää hyvällä viinillä.







8. Tammikuuta
Monet - niin hurjan monet muistamiset, joita osakseni sain.
(ja vähän se, ettei ikäkriisi vielä iskenyt)

9. Tammikuuta
Kiinalainen ruoka rankan päivän päätteeksi sohvalla löhöilyn ja Siskonpedin ohessa.

10. Tammikuuta
Ruuan valmistusta hyvällä porukalla. Toisiimme tutustumista ja innostusta.

11. Tammikuuta
Johtajuudesta kuulemani luento.
Herätti paljon ajatuksia ja ideoita. Kerrassaan mahti!

12. Tammikuuta
Ehkä yksi parhaista kokouksista ikinä.

13. Tammikuuta
Päivä rakkaimpieni kanssa.
Halauksia, suukkoja, rakkauden osoituksia, aikaa, kiireettömyyttä.

14.Tammikuuta
Hemmottelua.
Kampaajalla käynti. Ah!

15. Tammikuuta
Ystävä, joka pelasti päivän. -Taas.
Ansaitsisi urhoollisuusmitalin mun aikataulujen mahdollistamisesta!

16. Tammikuuta 
Sain postipaketin, jossa odotti ihana synttärilahjayllätys ystävältä.